Ensiksi erittäin paljon kiitoksia Nenosen Ollille ja Topille. Ilman heitä vieläkin varmaan ihmeteltäisiin kadonneita paineita. Syy oli kyllä amatöörimäinen mutta kerrottakoon koko tarina.
Auto lähti torilta hyvin käymään ja paineet nousi. Kun lähdettiin ajamaan, huomasin että paineet pikku hiljaa laskee, mitäs nyt tapahtuu. Päästiin siihen 23:n risteykseen ja sit oli jo niin alhaalla että käsijarru nappasi kiinni. Ihmettelin hetken ja kaasuttelin mutta paineet ei noussu yli 3 mitenkään. Soitto Ollille ja Topi tuli vartin päästä huoltoauton ja työkalujen kanssa. Eka epäily oli että jäätynyt, koska tenua ei ollut käytetty. Putki irti kompressorin päästä ja peräruutalla tenua. Käymään ja kaasuttelua => ei nouse paineet. Pakoputkeen putki ja lämmiteltiin putkistoa mutta ei lähde nostamaan painetta enempää kuin 3. Mikä tässä nyt on, kompura sanonut sopimuksen irti vai. Topi kierteli auton ja huomasi että takaa käy pieni suhina. Näytti minulle pienen letkun päätä, josta kävi suhina. Silloin minulla välähti heti mistä on kyse. Autossa oli aikanaan paineilmatoiminen perälaudan laukaisin, jonka riisuin pois kun tein uuden lavan, putki jäi kuitenkin tukkimattomana sinne. Paineilman ohjausventtiiliä ohjataan sähköisesti ja kajuutassa on vain pieni keinuvipu, jolla tuon takalaidan avaajan siis sai päälle. Lähtöhässäkässä siihen oli varmaan osunut laukku tai joku ja kytkin oli alhaalla. Vipukytkin ylös, suhina lakkasi ja paineet alkoi nousta. Kyllä harmitti. Täysin oman mokan vuoksi joudun hälyttämään ammattilaiset paikalle. Onneksi Topi otti asian savolaisen lunkisti.
Itse paluumatka meni sitten hienosti nätissä kelissä. Tiestä noussut kurasumu oli ainoa haitta. Yhdeltä päästiin lähtemään ja seitsemältä oltiin Loimaalla.
Kiittäen Elvi ja Juha
Scania 110 MBF-57.
Aihe: Kadonneiden jarrupaineiden metsästys Pieksämäellä (Luettu 13415 kertaa)